Kohta vietetään tupareita

6 kommenttia »

Tiedättekö, mikä on hyvä keino motivoida itsensä saamaan uuden kämpän sisustus valmiiksi? Lyödä kauan puhuttujen tupareiden päivä lukkoon eli määrittää sisustukselle ja muulle piiperrykselle konkreettinen deadline. Ja ilmoittaa tupareista myös vieraille juhlallisin menoin FB-kutsulla, jolloin kynnys perua juhlat kasvaa. Johan tuli kiire ravata matto-ostoksilla, mikä on tuntunut pitkään niin vaivalloiselta…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mattoja, mattoja. Matot ovat varmasti olemassa ainakin siitä syystä, että lattialla on niin mukavaa maata kun tulee baarista tai salilta. Luulen myös, että ihmisten kiintymys johonkin pehmeään jalan alla kantautuu ajoista, jolloin olimme eläimiä ja rakensimme pesiä. Ihme ettei rättejä ripustella myös seinille ja kattoon tuomaan lämpöistä turvaa. Ai niin joo, ryijyt! And suddenly everything makes sense…

Tätä kämppää on oikeastaan nakuteltu kondikseen siitä lähtien kun toukokuussa tänne muutimme. Nyt syksyn hiipiessä kaikki (seinien maalailut, kalusteiden keräilyt, nojatuolien verhoilut) alkaa olla valmiina ja voimme siirtyä siihen olennaiseen eli valmiissa kämpässä asumiseen ja mikä tärkeintä: sen juhlistamiseen! Mitä tupareihin tulee niin mielummin myöhään kun ei ollenkaan. Ja mielummin myöhään ja valmiina kuin asap ja rempallaan. Koitan lähinnä tässä vakuutella, että on ihan ok pitää tuparit neljän kuukauden päässä muutosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melkein hävettää, kun kerroin teille joskus toukokuussa, että saatte kurkistaa kämppään kokonaisuudessaan “pian”, mutta varsinaista kämppäpostausta ei koskaan kuulunut. No, nyt voin luvata ainakin 80%:n todennäköisyydellä sen tulevan lähiaikoina. Eihän tämä mikään erikoinen lukaali ole, perus pikkukaksio parvekkeella, mutta omasta mielestäni hyvin kotoisa sellainen. Mikä voi toki myös johtua siitä, että ovessa lukee vain yksi sukunimi. Instagramissa kämppä on vilahdellut kyllä aika paljon.

Laskin juuri, että olen asunut Helsingissä päivälleen huomenna tasan puoli vuotta (hyvänen aika!), ja aika tuntuu hädin tuskin kahdelta kuukaudelta. Minne aika oikein valuu? Kuinka olen ehtinyt tässä ajassa asua kahdessa eri kämpässä ja kutsua kumpaakin kodiksi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mamma kävi tänään visiitillä ja toi tapansa mukaan takakontillisen kaikkea hyvää. Oman puun omppuja sekä niistä keitettyä omenahilloa, omien puskien äpäkkää mustaherukkamehua, itse kasvatettuja sipuleita sekä punaviini-valkosipuli-marinadissa maustuvaa isän metsästämää hirvenlihaa, joka iskettiin täällä uuniin. Ainiin, ja kukkia tuomaan syksyistä väriä partsille. Ihana, maailman paras äiti ja sen metsästäjä. <3

Arvatkaa, mitä tuosta isosta omenakasasta syntyy? Ainakin vuoallinen omenaproteiinipiirakkaa!

Huomenna alkaa tuparien valmisteluviikko. Kotoilu on niiiin jees! Ja täällä tuoksuu niin taivaallinen hirvenliha, joka on muuten tajunnanräjäyttävää ruisleivän päällä omenahillon ja täyteläisen juuston kanssa…


Tapahtui tänään

12 kommenttia »

Kävelin pitkin Aleksanterinkatua ja etsin jotain kivaa kahvilaa, jossa olisi terassi, mihin istahtaa kirjoittamaan. Königin mustanpuhuvat sohvat houkuttelivat minut luokseen, vaikkei paikka varsinainen kahvila ollutkaan. Tilasin kahvin ja kaivoin läppärin syliin. Mistähän sitä tänään kirjoittaisi? Mikään vanhoista luonnoksista ei oikein tuntunut ajankohtaiselta ja koitin ideoida jotain uutta. Mitä olen viime aikoina miettinyt? Mitä mielen päällä on juuri nyt?

Kesken ajatusteni minua lähestyi ulkomaalainen nainen ruusukimpun kanssa. Hän tarjosi minulle ruusua. “No, thanks”, vastasin hymyillen. Jouduin sanomaan saman vielä pari kertaa, ennen kuin hän siirtyi tarjoamaan sitä viereisellä sohvalla istuvalle miehelle, jolla oli juuri sopivan pituinen sänki ja päällään skarppi puku. Tilanne oli mielenkiintoinen.

“Give it to her. I’ll pay for it. How much is it? Give it to her, just to remind her that she is female and she’s beautiful”

Ehdin läväyttää leveän hymyn, kiittää, vastaanottaa ruusun naiselta ja tuoksuttaa sitä. Mies kaivoi rahat naiselle ja ryntäsi puhelimeen muualle. Pian hän tuli takaisin, hyppäsi kahvilan eteen parkkeeratun maasturin rattiin ja ajoi pois. Hänen teensä jäi höyryämään pöytään. Ja kas näin, minulle tupsahti aihe, josta kirjoittaa. Kiitos, komistus.

IMG_9296

Olen viime aikoina miettinyt paljon tapahtumia ja sattumia, jotka tupsahtelevat elämiimme “kuin tilauksesta”. Monet ihmettelevät: “Miten sulle aina tapahtuu kaikkea?”. Olen myös miettinyt, kuinka muotoilen tämän ilman, että kuulostan hörhöltä, mutta uskon, ettei ole olemassa “sattumia” eikä ole välttämättä olemassa tuuria. Liian monet elämäntapahtumani ovat todistaneet hämmästyttävän pätevästi kaikella olevan tarkoituksensa.

Sen sijaan uskon, että jokaiselle meille on järjestetty kasapäin erilaisia tilanteita ja mahdollisuuksia, kun osaamme vain pyytää ne luoksemme ja sitten huomata ne. En usko, että mitään hienoa ja pysyvää tulee etsiä, pakottaa ja koittaa pitää yllä väkisin, vaan uskon, että kun lakkaamme yrittämästä, asiat järjestyvät haluamallamme tavalla. Se nimittäin toimii myös silloin, kun emme välttämättä edes tiedä tarkkaan, mitä haluamme, mutta jokin nykyisessä tilanteessa tuntuu tökkivän. Kun rauhotumme ja ajattelemme asioista mielekkäällä tavalla, luomme myönteisen kuplan ympärillemme, ja jotain ihmeellistä alkaa tapahtua. Aina ei tarvitse tapahtua suurta, sillä jokaikinen pieni tapahtuma johdattelee meitä kohti suurempaa.

IMG_9314

Tarinan opetus:

Königissä käy potentiaalista porukkaa.
Herrasmiehiä on yhä olemassa.
Kun ylimääräistä rahaa löytyy, sen pystyy muuntamaan pienellä vaivalla iloksi.
Ruusunkaupittelijat ja muut kerjäläisyrittäjät: iskekää naisten lähellä oleviin miehiin!
Sain uuden tarinan “miehet ovat ihania” -kokoelmaani.
Tilannetaju on erittäin seksikäs ominaisuus.

Ps. Samaan teemaan liittyen: Muistin juuri, että melkein tasan vuosi sitten, viime syksynä, kävellessäni kadulla siskoni ja äitini kanssa, joku mies tuli antamaan minulle ruusun. Kirjoitan harvoin sattumuksistani blogiin, mutta juuri siitä satuin kirjoittamaan. Tarina löytyy täältä.

Maagista viikonloppua!


The Good Food

Kommentoi »

Viime aikoina on tullut syötyä paljon ulkona. Parhaimmillaan ravintoloissa ja kahviloissa on tullut itseasiassa nautittua kaikki päivän ateriat, heh.

Minkäs teet. Se on helppoa, rentouttavaa ja nautinnollista. Elämyksellistä. Koukuttavaa ellen sanoisi. Sitten kun laitan ruokaa himassa vain itselleni, ateria valmistuu yleensä ilman suurempaa kikkailua eli kaikki hyvänmakuinen vain samalle lautaselle.

IMG_9252

Tänään treenin jälkeisellä lautasella oli jotain poikkeuksellisen herkkua: lohkoperunoita, uuniporkkanoita, salaattia, avocadoa, paistettu muna (raa’aksi jätetty keltuainen, jotta se sotketuu herkulliseksi kastikkeeksi), sekä tonnikalatahnaa, joka syntyy sekoittamalla tölkillinen tonnikalaa muutamaan ruokalusikalliseen turkkilaista jugurttia ja pilkkomalla sekaan yksi tuore tomaatti sekä pari aurinkokuivattua tomaattia. Jos ihmettelitte, kuinka pystyin treeninälissäni odottamaan juuresten kypsymisen uunissa, niin en pystynytkään. Siksi paistoin juurekset etukäteen. Ei ole mitään vaarallisempaa kuin nälkäinen nainen ja uuni.

IMG_9259

Suihkepullossa oleva oliiviöljy on muuten yhtä kätevä keksintö kuin pumppupullossa oleva vartalovoide. Uunijuuresten valmistaminen ei juuri helpommaksi muutu tällä putilolla. Sillä saa myös öljyttyä paistinpannun kevyesti ja tasaisesti. Tai oliiviöljyä voi suihkia suoraan ruuan/salaatin päälle. As you please.

Kotiruokaa siis vaihteeksi. Olen nostanut kesän rentoilun jälkeen nyt treenitehoja ja sen huomaa ruokahalussakin. Itseasiassa tämän kuun Demi-lehdessä on juttu bloggaajien hyvinvointivinkeistä, ja siellä julistan kovaan ääneen että kova treeni vaatii asianmukaiset mätöt. Käykää tsekkaamassa, jos jostain Demin käsiinne saatte! Itse en ole vielä saanut, mutta odotan, että vetovoiman laki tuo sen eteeni lähipäivinä.

Siihen asti ja sen jälkeen, varokaamme sudennälkää!


Tuore-suklaamurot

8 kommenttia »

Muistatteko Weetokset? Ne rinkelin muotoiset suklaamurot, jonka paketin kannessa oli se hullu tiedemies. (Hyvää mielikuvamainontaa btw; syö näitä niin sinusta tulee Einstein! Edit: googletin Weetoksen ja se kannen heppu olikin näköjään taikuri kirurgin takissa?)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuoremysliä. Terveellisempiä suklaamuroja. Paloiksi hajonnut pähkinäinen raakasuklaapatukka. Mitä ikinä se juuri sinulle edustaakaan, tässä se nyt tulee. Suklaa-pähkinä-herkku. Nautiskele puuron, rahkan tai jugurtin joukossa, proteiinipannareiden kanssa tai vaikka sellaisenaan. Valmistuu tällä periaatteella (erittäin sovellettavissa):

1. Paahda ja suolaa pähkinöitä. Tai käytä valmiiksi paahdettuja ja suolattuja kuten minä tällä kertaa tein, kun niitä sattui olemaan.

2. Laita pähkinät kippoon ja pursota/lusikoi hunajaa reilusti päälle. Sekoita.

3. Voit halutessasi lisätä jotain muromaista joukkoon, kuten sokeritonta mysliä, kaurahiutaleita, tai sokerittomia TalkMURU -talkkunamuroja kuten minä tein.

4. Paloittele joukkoon jotain tuoretta. Itse käytin kirpeähköä Granny Smith omenaa.

5. Valmista raakasuklaata (sulata vesihauteessa raakakaakaovoi ja halutessasi kookosöljy. Lisää raakakaakaojauhe joukkoon ja makeuta haluamallasi tavalla, esim. hunajalla. Suolaa ei suolattujen pähkinöiden takia välttämättä tarvitse laittaa suklaaseen). Kaada raakasuklaa myslin sekaan ja sekoita hyvin. Levitä leivinpaperille ja laita pakastimeen/jääkaappiin jähmettymään. Valmista kymmenen minuutin kuluttua.

Voit myös skipata koko raakasuklaaosion ja käyttää vaikka pelkkää kookosöljyä tai kookossosetta. Suklaan funktio on nimittäin hieman sitoa tilpehöörejä yhteen, ja tässähän duunissa pärjää vaikka maapähkinävoikin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tältä aamu näytti täällä. Syksyn tietää tulleen siitä, että aamupalat alkavat muistuttaa ruokaa vihermehun sijaan.