Q&A WORK AND STUDIES

Kommentoi »

qa3

Elätätkö itsesi bloggaamalla ja kuinka se käytännössä toimii?
Elätän. Bloggailen ID:llä ja he maksavat minulle palkkiota. Indiedays ei kuitenkaan ole työnantajani, kuten välillä luullaan, vaan toimin vapaana ”freelancerina” heille.

Mitä olet opiskellut?
Olen käynyt lukion. Viime vuoden ylioppilaita.

Opiskeletko jotain atm?
En ole missään kirjoilla, opiskelen ja opin toki muuten, hehe!

Onko sulla mitään opiskeluhaaveita tällä hetkellä?
Jossain vaiheessa luultavasti opiskelemaan, mutta vielä en ole ihan varma että mitä. Eikä tässä vielä kiirekään ole.

Kiinnostaako lähtökohtaisesti yliopisto vai amk enemmän?
Lähtökohtaisesti yliopisto. Tosin, onhan niitä vaihtoehtoja yliopiston ja AMK:n ulkopuolellakin.

Millainen tavallisen päiväsi rytmi on? Tarkoitan siis, onko sinulla mitään pakollisia menemisiä kun et töissä tai koulussa ole. 
Käsite ”pakolliset menemiset” on hieman tulkinnanvarainen, sillä itseasiassa kellään meistä ei ole pakollisia menemisiä, muuta kuin oppivelvollisuus ja aikanaan sitten arkkuun. Muuten saamme luoda elämäämme vapaavalintaisesti. Tottakai meitsin päiviin sisältyy yhtä lailla kaikki blogia varten tehtävä duuni ja ”meneminen”, satun vain tekemään tätä ilman työnantajaa tai muuta piiskuria. Tähän duuniin saa joka päivä helposti kulutettua ihan perus työpäivän verran. Siihen sisältyy paljon kaikkea aina ideoinnista kuvaamiseen, kirjoittamiseen ja tekniikan kanssa säätämiseen. Päivilläni ei oikeastaan ole toistuvaa rytmiä, vaan jokainen päivä muotoutuu sen päivän menojen sekä tietty fiiliksen mukaan.

 

QA2

Mainitsemastasi narsistisuudesta tuli mieleen, että etkä koe itsestäsi kertovan blogin pitämisen olevan sitä?
Tavallaan joo. Koen että monessa ammatissa tarvitaan ripaus narsismia. Muistan lukion psykologian opettajani sanoneen, ettei opettajan ammatissa kykene olla ilman pientä narsismia (nyt ei siis puhuta persoonallisuushäiriöstä, vaan piirteestä). Kyllähän se, että lähes kaikki tässä duunissa pyörii minun itseni ympärillä, on välillä aika rasittavaa ja raskastakin. Joskus vapaa-ajalla haluaisi irtaantua itsestään, mutta se ei ainakaan konkreettisesti ihan onnistu.

Paras asia, jonka olet saavuttanut blogisi ansiosta?
Hmm, vaikea kyllä nimetä yhtä. Varmaan mahdoton määrä niin erilaisia ja kouluttavia kokemuksia, joiden myötä henkinen ikä on noussut jonnekin 35 veehen, haha. No ehkä se, että saan tällä hetkellä tehdä sitä mistä nautin. Nyt kun alan miettiä, niin itseasiassa melkein kaikki mahtavat jutut, joita olen viime vuosina elämääni saanut, liittyy jonkin mutkan kautta blogiin. Jopa nykyinen parisuhteeni!

Mitä aineita kirjoitit yo-kirjoituksissa ja mitä arvosanoja niistä sait? :)
Kirjoitin äidinkielen, pitkän matematiikan, englannin, psykologian ja terveystiedon. Jätetään arvosanat työpöydän laatikkoon pölyttymään! ;)

Mitä haluaisit tulevaisuudessa opiskella?
Jotain sellaista, mikä kiinnostaisi minua ihan älyttömästi. Jotain sellaista, jonka parissa viihtyisin ja kokisin oloni merkitykselliseksi. Jotain, minkä ajattelu saisi minut innostumaan ja ajattelemaan että vau, täällä sitä vain opiskellaan.

Mikä olis unelmaduunisi?
Mikä tahansa minne olisi kiva mennä ja mistä olisi kiva poistua. Nykyinen 24/7-duuni passaa toki myös! ;D Sen olen huomannut, että kaikki työ, jolla on itselleen tärkeä merkitys, on unelmatyötä. Mikäli pystyn blogillani piristämään jonkun päivää tai antamaan ajateltavaa niin olen iloinen!

untitled
Miten päädyit bloggaajaksi?

Perustin blogin ja sille alkoi tulla lukijoita. Hain Indiedays Inspirationiin (joka oli juuri lanseerattu) ja pääsin. Luin sähköpostin yöllä enkä meenannut saada enää unta! Vähän kuluttua siitä sain puhelua ID:ltä että kiinnostaisko liittyä isojen jengiin… Tästä on nyt kaksi vuotta.

Mitä ajattelet blogimaailmasta?
Hyvin mielenkiintoinen ja rehellinen kysymys ja vastaan yhtä rehellisesti: melko ristiriitaisesti! Blogimaailmassa on paljon hyvää; se inspiroi, korvaa (sekä hyvässä että pahassa) aikakauslehtiä ja muuta kirjallisuutta, antaa vertaistukea ja yhdistää samanhenkisiä ihmisiä. Blogit ilahduttavat ja aidoista bloggaajista voi löytää jopa esikuvia itselleen. Sitten on myös se toinen puoli, kuten kaikessa on.

Karu fakta on, että rahoitus on mainoksissa kiinni. Mutta se on hinta siitä, että te saatte meidän tuotoksia ilmaiseksi lukea. (vrt. aikakauslehdestä maksetaan, ja siellä on silti mainoksia.) Blogien kaupallisiin postauksiin olen löytänyt itselleni hyvän omantunnon tien. Niin kauan kuin tuote on sellainen, jonka voisin itse käydä ostamassa, ja josta lukijanikin voisivat kiinnostua, lähden messiin. Muuten yhteistyö ei palvele oikein ketään.

Alkutotuttelu blogimaailmaan oli hieman… haastavaa. Ja opettavaista. Blogeista suurin osa on muotiblogeja ja peräkylän ruokabloggaajana oli hieman vaikea tuntea oloaan juuri miksikään heidän suuressa laumassaan. Olin Indiedaysin ensimmäinen ruokablogi ja alussa koin olevani musta lammas, mutta toki olo oli myös imarreltu. Olin id:n ruokakiinnike! Sittemmin kaikkien blogien genret alkoivat löystyä ja nykyään tuskin yksikään blogi on puhtaasti pelkkää ruokaa tai muotia. Löysin kyllä hyvin nopeasti oman juttuni ja homma lähti luistamaan. Ei pitäisi miettiä, millainen bloggaajan täytyy olla, vaan pistää kaikki peliin mitä itseltään löytyy ja katsoa minne päästään. Aitous palkitaan.

Mikä oli pienenä unelma-ammattisi?
Laulaja oli unelma, laulutaidoista viis. Koululeikeissä parasta oli tosin olla opettaja. Mutta tokaisin myös ala-asteella että ”musta tulee isona siivooja”, kun näin miten puhtaan kiiltävää lattiaa siivoojan moppi jätti jälkeensä. Hän nauroi ja sanoi: ”Voi kuule, älä noin sano. Älä siivoojaks rupee, kouluttaudu korkeammalle!” Ihmettelin tätä kovasti, kunnes isompana tajusin että on olemassa jokin typerä ammattihierarkia. Yläasteella puolestaan halusin olla lääkäri ja lukiossa tanssija, silloin tanssinkin enemmän kuin ehdin koulussa käydä.

qa4

 

Onko sinua koskaan koulukiusattu?
Ei ole. Siltä olen säästynyt.

Mikä bloggaamisessa on parasta/pahinta?
Parasta on se, että narut on koko ajan omissa käsissä ja omia ideoita saa hyödyntää välittömästi. Parasta on myös se, kun lukijat kommentoivat tai muuten välittävät hyvää palautetta. Silloin tuntuu, että omalla duunilla on merkitys. Se saa oikeasti hymyilemään ja motivoi tekemään parempaa sisältöä! Pahinta on paine ja se kun alkaa ajatella liikaa. Itsevarmuus ja -tuntemus täytyy olla koko ajan priimakunnossa.

Minkälainen oppilas olit koulussa?
Sanotaanko että perus hyvä, mutta mikäli jokin asia kiinnosti erityisesti, niin erinomainen. Priorisoin tosin paljon mielenkiintoni mukaan. Tykkäsin niistä opettajista, joiden opetuksesta näkyi intohimo opetettavaa aihetta kohtaan. Se oli todella inspiroivaa.

Moniko tunnistaa sut kadulla?
Vähän vaikea sanoa hymyilläänkö mulle siksi että mut tunnistetaan, vai siksi että hymyilen aina muille. Mutta väliäkös tuolla! On kivaa kun välillä tullaan juttelemaan.

Monessa työpaikassa olet työskennellyt?
Jos kesätöitä ja random työkeikkoja ei lasketa, niin en yhdellekään. Indiedaysillä toimin freelance-tyyppisesti, eli ei voi puhua varsinaisesta työpaikasta.

Tunnetko olevasi kuuluisa?
Noo en. Aika pienet piirit loppupeleissä tietää bloggaajia. Me olemme kuin toimittajia, jotka toimivat korostetun paljon omilla kasvoillaan ja kirjoittavat elämästään.


Kulinaristiset hillobileet

79 kommenttia »

Postaus on osa Indiedaysin ja Fine Foodsin St.Dalfour -yhteistyökampanjaa.

Onko mitään sokeriöveri-alttiimpaa tilannetta kuin 14 eri makuista hillopurkkia keittiössä? Vadelma-granaattiomena, ananas-mango ja appelsiini-inkivääri nyt luetellakseni muutamia makuyhdistelmiä. Kyseinen hillopurkkikuoro huutaa joko a) sokerihumalaisia lettukestejä tai b) ranskalaista viikonloppuaamiaista. Päädyimme viimeiseen. Ei tosin ollut vielä viikonloppu, mutta kuka niitä päiviä enää miettii.

hillobileet5

Ennen kuin kahvinkeitin alkoi laulaa, kävimme tosin lenkillä. Samalla reissulla haimme poikaystävän luonta leivänpaahtimen, sillä ei hilloa ilman paahtoleipiä. Eli ne tyypit, jotka kantoivat Töölönlahdella muuttokuormaa viime perjantaina, olivat vain me tekemässä aamiaisjärjestelyjä. Ei sen kummempaa.

Lenkin jälkeen nälätti ja kroppa huusi hiilareita. Ei muuta kuin hillopurkit auki ja maistelemaan.

Fine Foods oli yhteistyökampanjan myötä toimittanut meitsille St.Dalfourin hilloja. Olen aina ollut sitä mieltä että ainoa oikea ranskalainen hillo on juurikin St.Dalfourin hillo. Etiketti on klassinen ja muoto kätevä pikkujääkaappiin. Erityisesti pidän siitä, ettei niissä ole käytetty valkoista sokeria, vaan makeutuksena toimii rypälemehutiiviste. Se varmaan onkin syynä siihen, miksi hillojen maut ovat niin täyteläisiä. Aito marjojen ja hedelmien maku on piristävää vaihtelua hilloteollisuuteen. Laatukamaa!

hillobileet4hillobileet 11hillobileet6hillobileet8

Vielä(kään) en ole päässyt kaikkiin neljääntoista makuun käsiksi, mutta tällä hetkellä omaksi lempparikseni on noussut vadelma-granaattiomena, joka pääsi aamiaisella maapähkinävoin kaveriksi pb & jelly -toastiin. Niin klassista, (niin jenkkiä!) ja niin hyvää!

Peanutbutter & jelly -leivistä tulee varmaan koko lopun elämää mieleen abisyksy. Luin YO-kokeisiin ja söin niitä stressiini. Ne ajat tuli mieleen myös aamiaisella ja sitten iski kauhea aikuisolo, kun tajusin etten ole enää lukiossa. No, onneksi jotain sentään jäi siitäkin oppilaitoksesta; maapähkinävoi & hillo -leivät, kaksi ällää ja kolme kiloa. Pelkkää voittoa siis!

Croissantin väliin täytyi kokeilla appelsiini-inkivääri-hilloa. Vielä vähän rapeaksi paistettua pekonia mukaan ja dippaus raa’aksi jätettyyn keltuaiseen ja AH! Maailma on niiiiin valmis, sanon minä.

hillobileet3

Innovatiivisimmat laittoivat hilloa myös kaiken muun pöydältä löytyvän päälle.

Paras valikoima St.Dalfour-hilloja löytyy hyvin varustelluista päivittäistavarakaupoista, mutta myös pienissä liikkeissä (esimerkiksi Alepa) löytyy suppeampi valikoima eri makuja. Linkistä löytyy tuoteinfoa ja reseptejä!

Sitten arvotaan hilloja, jotta pääsette tekin ranskalaiseen aamiaistunnelmaan tai vaikka niille lettukesteille. Kertokaa, mitkä ovat teidän suosikkitapojanne käyttää hilloja jälkiruuissa tai ruuanlaitossa. Onko suolaisen ja makean liitto se juttu vai kuuluvatko hillot vain ja ainoastaan täytekakun väliin? Hillotuotepaketin (sis. viikuna- kirsikka- ja aprikoosihillon) voittaja arvotaan viikon kuluttua eli 2.6.! 


Helkkarin hyviä gluteenittomia keksejä

12 kommenttia »

Aurinkoista maanantaita! Sininen taivas laukaisi tänään sellaiset kesäfiilikset, että biitsillehän se oli polkaistava.

Olen mukana Indiedaysin ja Provenan kampanjassa, jonka myötä Provenan uudet gluteenittomat välipalakeksit ovat odotelleet maistamistani. Saman lafkan gluteeniton, sokeroimaton ja mahtavan runsastaatelinen mysli on ollut meikäläisen keittiön peruskalustoa jo aika kauan, joten odotukset uusia välipalakeksejä kohtaan olivat suopean odottavaiset.

Nappasin keksit tänään mukaan Hietsuun. Niiden lisäksi eväänä oli termarillinen kahvia ja litran jäätelö kahden kylmäkallen välissä kylmälaukussa. Paras biitsieväs-idea ikinä! Jopa kotiin tuotu ylijäämäjäde oli säilynyt kylmänä. Kokeilkaa!
provena8provena2provena7
Keksejä on saatavilla kahta eri makua, Kaura & Tummasuklaa sekä Kaura & Hedelmä. Kuullessani sanan ”välipalakeksi”, ajattelin ettei mikään tuolla nimellä varusteltu voi maistua hyvältä ilman mitään lisukkeita, jotka peittävät sen puista makua. Kävi kuitenkin ilmi, että sanan välipala voisi kumittaa näiden keksien nimestä kokonaan. Todella makeita ja rapeita kunnon keksejä nämä ennemminkin olivat! Tummasuklaa-kekseistä tuli ihan mieleen Jyväshyvän suklaapisara-keksit. Niin hyviä ja ah, mitä kesämökkimuistoja. Ainoana erona tosin se, että nämä ovat täyttä kauraa ja täysin gluteenittomia.

Mikäli olisin keksien himokuluttaja, ostaisin varmaan aina näitä ja välttäisin vehnäpöhötyksen. Tottahan se on että gluteeni ei oikein ihmiselle sovi, vaikka (lähes) kaikki me sitä syömme päivittäin. Olen kirjoittanut aika paljon gluteenittomuudesta ja tämän hetkinen kantani siihen on, että mikäli gluteeniton vaihtoehto on helposti tarjolla, valitsen sen mielelläni säästääkseni vatsaani. En kuitenkaan halua tällä hetkellä elää täysin gluteenittomasti. Kiinnitän tosin viljojen määrään ruokavaliossani huomiota. Se on tullut opittua, että jos syö pelkkää leipää, sen tuntee hyvin nopeasti olossaan, ihossaan ja kasvoissaan, heh.

Minusta oli virkistävää kuulla, että kekseissä on käytetty juuri kauraa. Niin usein näkee niitä ”gluteenittomia jauhoseoksia”, jotka saattavat joskus olla vielä pahempaa kamaa kuin rehelliset, puhtaat viljat. Vanha kunnon kaura onneksi toimii aina.

untitled2provena6provena 4

Hietsu oli entisellään. Hetken makoilun jälkeen uskalsin esittää, että mustat alusvaatteeni olivat uikkarit ja riisuutua, hihhii. Klassinen kesän eka rantareissu siis. ”Biksuilla” tarkeni ihan hyvin vaikka poikaystävä katsoi kuin hullua. Tuuli oli kuulemma kylmä ja turisteilla vielä takit päällä. En minä kyllä tuntenut mitään merkkejä mistään merituulesta; porottava aurinko sai täyden huomioni. Taas kerran #suomalaisetsekosivatkeväästä. Joko te olette ottaneet aurinkoa? (Sisämaassa asuvia ei lasketa, siellähän on lämmintä jo maaliskuussa!)

provena9

Käykää hei muuten osallistumassa runsaan Provena-tuotepaketin arvontaan! Arvontaan voi osallistua kertomalla, miksi itse haluaisi kokeilla Provenan gluteenittomia tuotteita. Syy voi olla vaikka se, että rahat on loppu ja ruokaa pitäis saada. Klik, klik!


Helluntaiheila

4 kommenttia »

Meidän helluntaiaamu alkoi googlettamalla Töölön brunsseja. Sävelen ollessa liian lähellä ja Mercurin brunssin ollessa vain lauantaisin, päädyimme Korjaamolle. Olemme päättäneet käydä viikonloppuisin brunssilla aina kun vain vapaa-aika sallii. Tavoitteena kiertää kaikki Helsingin tärkeät brunssipaikat!

helluntai2

Olen pöllinyt sadelookissa esiintyneen Helly Hansenin aluspaidan omaan käyttööni ja se taitaa olla uusi lempparipaita.

Korjaamon brunssi oli jotenkin hajuton, väritön ja mauton. Missään ruuassa ei varsinaisesti ollut vikaa, mutta makua olisi saanut olla paljon enemmän. Hain jossain vaiheessa suolaa ja pippuria, joita ripottelin kaiken lautasella olevan päälle. Ja ei, ei ollut edes darraa. Lehtitaikinaa oli käytetty monta kertaa: pinaattifetapiirakassa, lohipiirakassa ka päärynäjälkkärissä, mikä tuntui hieman asiakkaan aliarvioimiselta. Munakasta oli kahta eri sorttia; lihallisille ja lihattomille. Pekonia jäimme kovasti kaipaamaan. Plussaa kuitenkin musiikista! Ja siitä että Kasmir istui vähän matkan päässä. Hauska sattuma, olen nimittäin juuri viime päivinä vasta herännyt hänen musiikkinsa mahtavuuteen.

Annamme arvosanaksi 2/5.

helluntai3helluntai4

Löysimme ulkonta myös helluntain virallisen liikennemerkin. Toiselle puolelle asettuvat heilattomat ja toiselle heilalliset. Seiffille puolelle päästiin, huh. Ei ollut tungosta. Helluntaisanonta taitaa olla jengin mielestä jo aika out, tai sitten kaikki oli vielä nukkumassa. Tai paniikki-swaippailemassa Tinderissä.

helluntai1