Kateudesta

10 kommenttia »

Koetko ajoittain kateuden tunteita? Oletko kateellinen kaukaisille henkilöille vai lähipiirisi ihmisille? Minä myönnän kokevani silloin tällöin kateuden tunteita. Joka kerta kun niin käy, olen niin hämmästynyt negatiivisista ajatuksistani, että käännän ne ylösalaisin, kehun, taputan olalle, tykkään, mitä tahansa positiivista osoittaakseni että arvostan. Sitähän kateus pohjimmiltaan on. Jotain niin hienoa on tapahtunut, että sen haluaisi suotavan itsellekin.

Sen sijaan, että ajattelisi automaattisesti negatiivisia asioita, voisikin olla iloinen siitä, että maailmassa tapahtuu yhä hyviä juttuja. Se, että toivoo toisille pahaa, on käytännössä sama kun toivoisi itselleen pahaa. Sillä maailma ihmisineen on kehä, jossa jokainen saa osansa oikealla ajalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kateus kaukaista henkilöä kohtaan voi tuntua monesta tarpeettomalta. Miksi olisin kateellinen Beyoncen lahjakkuudelle, kun hän ei ole täällä viemässä mitään minulta pois? Siispä voin fanittaa häntä hyvillä mielin. Mutta hetkinen. Miksi kenenkään hyvä olisi minulta pois? Ehkä tähän ajatusmalliin meidät on ajanut se fakta että kilpailu on kovaa. Ihan kaikkialla. Työelämässä, parisuhdemarkkinoilla, sosiaalisessa mediassa, jopa koulussa, kun ylioppilaskirjoitusten tulokset määräytyvät suhteessa muihin. Tuntuu, että niin kauan kun ei painita samassa sarjassa, ei tarvitse myöskään kokea kateuden tunteita, mutta heti kun taistellaan samasta asiasta, muut koetaan kilpakumppaneina, joiden toimintaa halutaan sabotoida.

IMG_5531

Kavereille ainakin minun on tosi vaikea olla kateellinen. Ensinnäkin siksi, että rakastan heitä niin paljon, että haluan heille vain parasta. Mutta myös koska tiedän että ne asiat, joilla itsensä ympäröi, löytävät tiensä myös omalle kohdalle ennen pitkää. Haluat tulla fiksummaksi? Hengaa fiksujen tyyppien kanssa. Haluat olla urheilullisempi? Vietä paljon aikaa urheilevien ihmisten kanssa. Seura tekee kaltaisekseen on paikkansa pitävä sanonta. Yleisesti sen ajatellaan tarkoittavan tilannetta, jossa nuori ajautuu tupakoivien jengiin ja sosiaaliset paineet saavat hänet tupakoimaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että kyse on jostain epäkonkreettisemmasta, jostain alitajuisesta, jota emme voi itse kontrolloida. Kaikki mitä ympärillämme tapahtuu, muovaa nimittäin jatkuvasti ajatusmallejamme tiedostamattamme.

IMG_6651

Siispä itsensä ympäröiminen positiivisuudella ei välttämättä olekaan mitään huuhaata. Menestyvät, hyvältä näyttävät, iloiset, fiksut, ahkerat, hienot ihmiset ympärillä ei välttämättä olekaan kateuden aihe vaan lahja.

Ehkäpä asia, joka jokaisen täytyisi muistaa kaiken kilpailun keskellä, on että ei ole olemassa toista sinua. Jokin asia tai ihminen etsii tällä hetkellä juuri sinua, ja on vain ajan kysymys milloin kysyntä kohtaa tarjonnan. Kaikille meille löytyy ne omat hyvät jutut, onneksi.


Pariisi – silmänruokaa kaikkialla

6 kommenttia »

Viimeinen Pariisi-aiheinen postaus on käsillä. Kuten aiemmin mainittu, pääsin Tjäreborgin ja Indiedaysin kampanjan tiimoilta käymään Pariisissa kuluneella viikolla.

Pariisissa on aika inspiroivaa shoppailla, kun kaduilla on aina käynnissä muotinäytös. Sekä paikallisille, että Pariisissa vieraileville turisteille tuntuu olevan itsestäänselvyys näyttää tyylikkäältä. Olisin voinut seistä kadun kulmassa kokonaisen päivän kuvailemassa ohikävelevien ihmisten tyylejä. Ja aww’ittelemassa rakastavaisille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pariisissa kauneusihanteet otetaan kirjaimellisesti. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eipä paikallisessa poliisissakaan varsinaisesti vikaa ole. Olisittepa nähnyt meikäläisen, kun kolme isoa poliisiautoa pysäytti liikenteen ja poliisit tulvivat univormuineen autoista ulos jututtamaan jotain mopoilijaa, joka taisi olla kaatunut aiemmin. Se, miksi poliiseja tarvittiin toistakymmentä, oli täysin toissijainen tieto. Nimittäin… Kamera! Kamera! Missä se kamera on? Miksei näy? Ääh, linssinsuojus! Noniin, tarkenna nyt. Jes, just noin! Jopa Ranskan poliisien asussa on otettu tyylikkyysaspekti huomioon. Miksei suomalaispoliiseilla ole noita hienoja lakkeja?

Teimme Mintun kanssa shoppailun suhteen täsmäiskun Rue de Rivolille ja sen läheisyyteen. Sieltä löytyi mm. Zara, American Apparel, Pimkie, perus h&m:t, Bershka, jne. Olisi ollut ihana discoverata paikallisia suunnitelijoita ja heidän putiikkejaan, mutta valitettavasti vastaan tuli taas ajankäytölliset esteet. Ehkä sitten ensi kerralla!

Oletteko muuten huomanneet kuvien laadussa eroa? Sain juuri ennen matkaa uuden kameran, Olympus PEN E-PL7. Näköjään tällaisen “en tykkää ottaa kuvia, haluan vain kirjoittaa” -bloggaajankin saa käännytettyä valokuvaajaksi helkkarin hyvällä kameralla. Vielä kun oppisi muokkaamaan niitä hyviä kuvia..

Muistakaa käydä osallistumassa siihen Tjäreborgin matkalahjakortin arvontaan täällä, ja mikäli Pariisista tuli hyviä matkakertomuksia mieleen, ne voi käydä naputtelemassa tänne.

800px_Indiedays_kilpailusivu

Alkaneella viikolla taas uudet kujeet. Koitetaan pysyä pirteinä!


Teidän mielestä paras hyvinvointiblogi

17 kommenttia »

Nämä ovat kai niitä hetkiä kun kuuluu sanoa “what a weekend!” Jotenkin fiilis on kuitenkin tosi rauhallinen, mitä nyt päkijät korkkareilla kipittämisestä hellinä ja kurkku kälättämisestä kipeänä. Tänään on “en jaksa kävellä keittiöön, syön aamupalaksi suklaata sängyssä” -kaltainen aamu. Siis Sunnuntai isolla ässällä.

Pienen hetken ajan mietin, jaksaisinko lähteä vielä tänään messuilemaan, mutta ikkunaa vasten ropiseva sade ja hinku kirjoittaa postaus tuntuvat pitävän minut visusti kotona. Ainakin toistaiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikäli joku missasi messut, niin kerrataan. I love me -messut ovat vuosittain järjestettävä tapahtuma, joka pitää sisällään osiot kauneus, muoti, terveys, koru&kello sekä tänä vuonna uutena tullut luonnollisesti. Messut ovat omasta mielestäni yksi vuoden kivoimpia tapahtumia.

Bloggaajana tapaan messuilla paljon tuttuja aina yhteistyökumppaneista muihin bloggareihin, mutta virkistävintä kuitenkin on lukijoiden tapaaminen. Ei ole toista tapahtumaa, jossa yhtä tiheästi tullaan vetäsemään hihasta ja halimaan. Olette niin hienoja naisia kaikki! Ja niin eri-ikäisiä! En tiedä “totunko” koskaan lukijoiden tapaamiseen. Se hetki, kun joku tulee kiittämään jostain tai kertomaan jostain henkilökohtaisesta, kuten syömishäiriöstä parantumisesta tai itsetunnon kohoamisesta, on aina vain yhtä ihmeellinen. Siis täh, lukeeko joku oikeasti niitä mun tekstejä? Bloggaaminen on yksi absurdeimmista duuneista. Kirjoittelet viattomasti himassa omia ajatuksia nettiin, ja sitten kun astut ulos niin “olet joku” ja vaikuttanut monien elämään tietämättäsi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaina messuilla pidettiin pelkästään hyvinvointi- ja treeniblogeille suunnattu Sports & Wellness Blog Awards, joka oli ensimmäinen laatuaan. Kaikki tähän astiset blogigaalat ovat olleet lähtöisin muotiblogeista, mutta nyt vihdoin meille jotain ihan omaa. Skene kasvaa! The Good Morning nappasi voiton lukijoiden äänestämänä vuoden hyvinvointiblogina. Vilma P. sen sijaan voitti saman tittelin tuomareiden valitsemana. Onnea meille ja terkkuja Vilmalle Venetsiaan! Ja hirmuisen iso kiitos TEILLE jokaikisestä äänestä! On teitä vaan siellä ihan älyttömän paljon, huh!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Awardsien jälkeen soin itselleni messukahvilasta pikku pullon skumppaa, jonka join taksissa matkalla Ylen Radiotalolle, jonne olin menossa Yle X:n vieraaksi. Skumppaa osakseen juhliakseni blogivoittoa, mutta enimmäkseen purkaakseni ärsytystä siitä, että olin juuri hävittänyt messuhälinään kassin, jonka sisällä oli 60 euron edestä QuestBareja, sekä siksi, että koitin rauhoittua radiokeissiä varten. Joissain tilanteissa vain tarvitsee skumppaa. Sori, mutta näin se on. Sitten saavun radiotalolle ja huomaan olevani tunnin etuajassa. Menen kahvioon. “Onko teillä viiniä?” “Hahhah, ei oo ei. Tää on kato Suomi.” “Aaa, niin joo… No, otan kahvin.”

Olin siis kutsuttu Yle X:n Viikonloppuun Tommin ja Timpan vieraaksi jutustelemaan terveellisistä herkuista ja ennen kaikkea maistamaan sekä arvioimaan Tommin kehittämä terveellinen herkkuresepti. Toin vaihtarina mukanani proteiini-mutakakkua, jonka pojat puolestaan pisteyttivät. Ohjelman voi kuunnella näin jälkikäteen Ylen sivuilta.

IMG_1654

Yleensä iltaa varten vaihdetaan korkkarit mutta tämä mimmi riisui buutsit ja vaihtoi ne korottomiin nilkkureihin. Nyt juhlitaan, vaikka sitten viimeisillä voimilla! Menimme Ainon kanssa syömään Lungbergiin. Ainolla ja hänen tiimillään oli ollut messuilla kirjajulkkarit, joten mun ja Ainon illan agenda oli aika pitkälti lasien kilistely ja elämän ihmettely. Heidän kirjansa “Välipalat: virtaa superfoodeista” ilmestyy kauppoihin tammikuussa. Suosittelen jo valmiiksi, vaikken ole kirjaa päässyt vielä selaamaan. Aino on nimittäin aikamoinen raakasuklaa- ja raakakakkuvelho!

Tuntuu, että myötätuuli alkaa pikkuhiljaa puhaltaa. Mitähän kaikkea talvi tuo tullessaan? Kiitos vielä kerran, että luette ja olette!

PS. valkoiset lakanat ja suklaa… Do I even have to start?

PPS. QuestBar-kassi löytyi myöhemmin ja se pääsee kotiin lähipäivinä!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!


Pariisin täyden kympin ravintolat

2 kommenttia »

Olen mukana Indiedaysin ja Tjäreborgin kampanjassa, jonka tiimoilta pääsin käymään Pariisissa tutustumassa paikkaan kaupunkilomakohteena. En ollut ennen käynyt Pariisissa ja tuo neljäpäiväinen oli todella vaikuttava ja ihastuttava rupeama.

Kun menee Pariisissa syömään, voi varautua siihen että nälkä ei varmasti jää. Vaikka paikalliset ovatkin kovin hentorakenteisia, ravintoloiden anti antaa olettaa jotain aivan muuta. On itsestäänselvyys, että ravintolassa tuodaan alkupalaksi korillinen leipää pöytään heti tilaamisen jälkeen, joskus jopa ennen sitä. Kun luulee ottavansa kevyen annoksen ja tilaa “salaatin”, se sisältää aika varmasti pekonia, jotain vahvaa juustoa, kananmunaa, lihaa, kalaa, salaattikastiketta ja koko komeuden päällä on usein vielä leipäsiivuja. Ei tietoakaan suomen “tomaatti-kurkku-salaatinlehti 9,50€” -salaateista. Ja mehän syötiin ihan älyttömän hyvin! Ja aika älyttömän paljonkin, heh!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ranskalaiset vain osaavat. Tuon ruokahomman nimittäin. Koska useimmat ravintolat joissa kävimme, saivat minulta kympin arvosanan, suosittelen Pariisiin mennessä ehdottomasti syödä ulkona mahdollisimman paljon. Kannattaa seurata rohkeasti intuitiotaan kun etsii ruokapaikkaa. Paikan tuoksut, tunnelma, ihmiset, vilkkaus, sisustus, lokaatio ja menu kertovat paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täytyy myöntää, että odotin innolla tutustuvani Pariisin raakaruoka- ja “terveys”ravintoloihin, mutta enpä muuten nähnyt yhden yhtä paikkaa, joka olisi myynyt edes smoothieita! Olisi niitä tosin googlettelemalla varmasti löytynyt. Ollaan me täällä pohjoisessa kyllä aika edellä näissä hommissa, jos miettii koko Eurooppaa. Ruotsi tietysti vielä paria askelta edempänä. Aina. ;)

Joka tapauksessa päästessäni pastojen, patonkien ja leivosten makuun, ei se terveysskenen puuttuminen niin haitannut. Oli ihanaa syödä vapaasti, kun tiesi että koto-Suomessa odottaa ihana, terveellinen arki. (Eikä smoothie ole koskaan maistunut yhtä raikkaalta kuin tänään aamiaisella!)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainitsemisen arvoiset ruoka- ja drinkkipaikat, jotka osuivat meidän reitillemme:

le Mortaigre. Heitettyämme laukut hotellille, menimme nälkäisinä etsimään lounaspaikkaa. Eteemme osui tyylikkäistä nuorista aikuisista täpötäynnä oleva rafla, jossa oli mukavan näköinen terassi vilkkaalla kadulla. Koska olimme juuri saapuneet ja halusimme toljottaa paikallista meininkiä, jäimme ulos syömään. Tässä vaiheessa parhaalta annokselta kuulosti salaatti ilmakuivatulla kinkulla, otin siis sen (ylhäällä). Paikan osoite on 7 rue de Ponthieu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

le Coq. Jos nälkä yllättää Eiffel-tornin läheisyydessä, tässä eräs toimiva rafla. Sisustus oli jotenkin härski; pinkkiä valoa hohtavia “jää”tolppia lattiasta kattoon. Katto oli peiliä, joten tolppien peiliheijastus sai tilaan vaikutelman, kuin se olisi kaksi kertaa korkeampi. Nightclubia muistuttava sisustus toimi eiffeltunnelmassa yllättävän hyvin! Vedettiin Mintun kanssa pihvit bernaisekastikkeella. Sen lisäksi tietty ranskalaiseen tyyliin vaaleaa patonkia, viinin kanssa oliiveja ja manteleita, ja pihvin kylkijäiseksi erillinen lautasellinen ranskalaisia. Jep, you heard me. Osoite: 2 palace du Trocadero

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

le 51. Ihan törkeän kivalla kadulla sijaitseva ravintola, josta nappasimme drinkit ja myöhemmin naposteltavaa. Täällä tuli maistettua aito ranskalainen sipulikeitto, joka ylitti odotukseni! Niin maukasta, niin pehmeää ja kuitenkin vahvan makuista. Drinkkien kanssa pöytään kannettiin toki snack-kulho, kuten useimmissa paikoissa. Siinä saattoi olla vaikkapa pähkinöitä, karkkia tai popcorneja. Osoite: boulevard du Montparnasse.

Le BEHO. Se viimeisen illan “happy hour” -mesta, jossa kerroin viime postauksessa. Mielettömän kotoisa ja täynnä tyylikästä nuorisoa. Tuntui, että kaikki paikassa tuntevat toisensa. Mahdollisuus törmätä turisteihin: 1%. Osoite: 8 Place Sainte-Opportune.

le Carmen. Paljon kehuttu klubi, mikäli haluaa tanssia. Aika kova hintataso tosin: drinkki 15€, kalja 10€. Sisustus ja tunnelma saivat täyden kympin. Paikassa oli vanhat holvikaaret ja patsaita. Älkää tuomitko, kun mainitsen, mutta tuli vähän mieleen Helsingin DTM. Pinkki valaistus ei näyttänyt palatsin ja ullakon sekoituksessa halvalta vaan erittäin pariisilaiselta. Jengi oli tyylikästä ja, kröhöm, erittäin komeaa (lue: kuten kaikkialla Pariisissa!). Osoite: 34 rue Duperré.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintoloiden lisäksi Pariisissa täytyy ehdottomasti:

– ostaa katukojuista nutellalla täytettyjä crepesejä. Video, jonka kuvasimme niiden teosta, löytyy täältä!
– churrotkin samasta paikasta ovat aika herkkuja
– ostaa leipomokauppojen yksittäismyynnistä macaroneja
– napata paikalliseen tapaan patonki/panini matkaan mistä tahansa kahvilasta
– ottaa dinnerin päätteeksi jälkkäri. Ne Ranskassa osataan!
– juoda paljon cafe au lait’ta ja viiniä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutsi kysyi puhelimessa, mihin sijoitan Pariisin lempparikaupungeistani. Siinä miettiessäni tajusin, että itseasiassa Pariisi pääsee jopa toiselle palkintopallille. Pariisissa oli selkeästi maailman kuumimmat miehet, mutta koska paikallinen kieli ei ole englanti, se ei päihitä Lontoota, joka nyt vain on täydellinen kaupunki. Terveysskeneineen kaikkineen. Päivitän listan, kun olen päässyt käymään Jenkeissä.

Kiitos tosi paljon kaikista pariisivinkeistä, joita annoitte ennen matkaa! Lueskelimme niitä melkein joka aamu aamiaisen jälkeen, kun mietimme minne suunnata. Lisää matkavinkkejä ja -kertomuksia Pariisiin liittyen voi käydä kirjoittamassa Tjäreborgin matkakertomuksiin. Tekeekö mieli pikku lomalle? Käy osallistumassa Tjäreborgin matkalahjakortin arvontaan täällä!

Dinner in Paris, shall we?

800px_Indiedays_kilpailusivu