Ensiälähdys: Alan riisua

7 kommenttia »

No moi! Kuuluisien viimeisten sanojen sijaan sanon nyt kuuluisat ensimmäiset sanat, elikkä kiitos, anteeks ja ei näkemiin vaan oikein mukavaa iltaa taas pitkästä aikaa!

Ensimmäinen lause hoidettu, nyt helpottaa. Aina sen jälkeen helpottaa.

IMG_0502.JPG

Tuntuu että kun viimeeksi kirjoitin tänne, olin vähän eri tyyppi kuin olen nyt. Mutta siinäpä ei ollut mitään uutta. Ihan perus TGM-kamaa.

Kesäloma landella meni hyvin! Se oli niin pitkä ja kokonaisvaltainen että paluumatkalla takaisin Helsinkiin huomasin sanovani että onpa ihana palata ihanaan Helsinkiin. Töölö tuoksui turvapaikalta, vaikkakin kraanavesi maistui mudalta. Kalliossa asuminen on kivaa, ainakin joka vuosi aina Flow’n ajan. Raitsikoiden jyske oli sydäntä lämmittävä, vaikkakin Rautatieaseman aula ja koko matka sieltä alas metroon oli yhtä inhottava kokemus kuin aina. Ikuinen hate-love-kaupunki sitten kai. Mutta täällä mä oon koska hei, missäs muuallakaan.

IMG_0626-0.jpg

Flow oli tunnepitoinen. Itkin, tanssin, humalluin, nauroin, palautin jokaisen tölkin minkä ostin, petyin laskeneeseen ruuan laatuun (vai ovatko omat kriteerit nousseet?), rakastin, ahdistuin, krebasin ja söin jokaisena yönä benkkujenkkua. Sanotaan että 3/5. Tai ehkä 4. Kiva että se oli, mutta kiva että se on ohi. Flow jakaa aina kesän kahteen osioon ja nyt ollaan sillä paremmalla puolella.

Ajattelin taas, että kirjoitan sitten blogiin kun siltä tuntuu ja suihkussa tuntui siltä että nyt. Nyt älähdän ja palaan tauolta, sillä ensi viikolla se saattaa olla jo vaikeampaa. Tässä siis ensiälähdys, jonka ydinasia tulee oikeastaan tässä:

Olen viime päivinä alkanut riisua. Tiedättekö, kun meissä kaikissa on ladottuna hirveä määrä kaikkea turhaa moskaa sen kaikista tärkeimmän päällä. Ehkä näköesteenä, ehkä häpeäpeittona tai muuten vain haarniskana. Olen tullut siihen tulokseen että alastomimmillaan ehkä paras. Tiedän, että aina voi olla vielä vähän alastomampi. Pienin askelin sitä kohti…

IMG_0530.JPG

Okka, ei sit muuta kun soronoo! Ja mehä palaillaan.


Kesäloma

2 kommenttia »

No hellurei ja hellät tunteet taas pitkästä aikaa! Pienen postaustauon jälkeen palaan tänne vain kertoakseni että tauko jatkuu. Sorry! Siippa jäi lomille ja aurinkokin saapui sopivasti tänne kylmään Pohjolaan kypsyttämään marjapensaiden satoa, eli läppärin ja Olympuksen voi jättää hyvillä mielin suojuksiinsa pariksi viikoksi. Eikö niin?

kesä1.1

Saatiin auto käyttöön ja meinattiinkin nyt roadtripata Flow’hun asti pitkin Suomen maaseutuja! Tällä hetkellä ollaan Pirkanmaalla. Makoilen riippukeinussa ruohonleikkurin, sirkkelin ja vasaran laulaessa ympärillä. Käyn välillä viemässä vettä tuolle katolla heiluvalle landespedelle. Ei raaski nääs katsella katolta tippuvia äijiä näin kauniina hellepäivänä. Muija siis bloggaa ja muut urakoi. Työnsä se on kai kaikilla, heh.

Kesä on tuntunut kyllä ihan erilaiselta kun on ottanut hetkeksi totaalisen irtioton blogista. On voinut silitellä navetan kissanpentuja ilman taka-ajatuksia blogista. On voinut mustikassa läiskiä hyttysiä otsaan miettimättä, että hyttysten v*ttumaisuushan poikisi hauskan postauksen. On voinut hakea raakamaitoa läheiseltä maitotilalta miettimättä mitään reseptejä. On voinut mennä ja tulla ja olla miettimättä syitä tekemisilleen. Elää vain, niin kuin tavalliset ihmiset.
maito kissit

Meitsin kesää voi seurata Snapchatista ja Instagramista nimimerkillä kaisaminni. Sinne päivittelen kyllä ahkerasti koska se on niin noppeeta ja heleppoo hommoo ilman sen kummempia selontekoja.

Jee! Aurinkoisia päiviä kaikille! Ja lomalaiset, tulkeehan sieltä kaupungista maalle. Täällä on mukavaa.


Pihlajasaari

4 kommenttia »

Tämä kesä on toinen Helsinki-kesäni. Paljon on koettavaa mantereellakin, ja täten pääsin vasta nyt tutustumaan ehkä yhteen suosituimmista Helsingin edustan saarista. Saaret ovat stadin luonto, alan metsien reunoilla kasvaneena ymmärtää. Nyt voin ruksata Suomenlinnan, Lonnan, pizzalla käynnin ja Skifferissä ja Käärmeluotojen lisäksi myös ihanan uimaranta-/patikointi-/telttailukohteen, uuden lempparini, Pihlajasaaren!

Olen muuten pitänyt näköjään aivan vahingossa viikon kesäloman blogista! Pahoittelut, etten tajunnut ilmoittaa. Se oli suunnittelematon tauko, jonka aikana mm. pelasin vanhaa kunnon The Sims kakkosta (sadepäivät!! ja oikeastaan aurinkoisetkin..), kävin Savonlinnan oopperajuhlilla, vaihdoin grillaamisen muikkujen ja kantarellien paistoon, lähdin päivittäin useaan otteeseen lenkille metsään ja löysin itseni joka kerta syömästä mustikoita pylly pystyssä, kävin Kilkkilässä inspiroitumassa puutarhajutuista, sain PistePisteeltä keikan kasvotusten, söin maailman parasta poikaystäväni valmistamaa kuusi tuntia hautunutta pulled porkia ja kärsin krapulasta yhden päivän ajan. Noin niin kuin tiivistetysti. Snapchatissa minua seuraavat tietävätkin lähes tämän kaiken, heh. (sc: kaisaminni)


IMG_9783.JPG

Mutta se ihana Pihlajasaari! Damn, eilinen menee kyllä tämän kesän parhaimpiin muistoihin. Ensinnäkin, saavutuamme JT-Linen kuljettamana saareen huomasimme aika pian, ettei siellä ole porukkaa lähes yhtään. Toisekseen, mantereen pilvinen ja tuulinen keli vaihtui lauttamatkan aikana pilvettömäksi taivaaksi ja lämpimäksi tuuleksi. Saaristossa kaikki oli paremmin.

Lähdimme kiertämään saarta rantaviivaa pitkin, välillä poiketen saaren keskellä olevan metsikköön. Juuri ketään ei näkynyt näkynyt missään. Täysi irtiotto aivan kymmenen minuutin päässä mantereen hälinästä.

IMG_9789.JPG

Tehtiin kaikkia perinteisiä turistit Hesan saaristossa -juttuja. Katseltiin aaltoja ja kokeiltiin veden lämpötila odottaen, että aalto lyö ja ulottuu kurottavaan käteen, käveltiin paljain jaloin hiekkarannalla, hypeltiin kiviä pitkin, leikittiin (tai no, kuka leikki ja kuka ei) lasten kiipeilytelineessä, vedettiin (tai no, kuka veti ja kuka ei) leukoja leuanvetotangoissa ja evästeltiin löydettyämme tuuleton, hanhen ulosteeton, aurinkoinen ja sileä rantakallion kohta. Se kyseinen hetki oli ehkä tämän astisen kesän paras. Enkä osaa oikein sanoa, että miksi.

Pian syömisen jälkeen uhmasin meneväni uimaan, alasti. Ja jopa omaksi yllätyksekseni meninkin, vaikka vesi tuntui nilkkaan osuessa aivan jäätävältä. Liplattavat aallot, kasvoihin osuva aurinko, kaukana menevien isojen laivojen tuuttaus, pieni kirkuminen ja lämmin kahvi vatsalaukussa muodostivat kokonaisvaltaisen kesähulluuden tunteen. Se olikin eka meridippaus tänä kesänä! Palkinnoksi uroteosta tummaa suklaata. Pyyhe(kin) jäi kotiin, joten aurinko kuivatti. ;)

   

Lähdettiin rantahengailun jälkeen vielä syvemmälle metsään ja onnistuttiin löytämään sieltä rauhallinen privaatti pikku mätäs, johon paistoi aurinko. Aseteltiin siihen viltti ja otettiin päikkärit superpehmeän ja paksun sammaleen päällä.

Helsingin saaristot on kyllä kuvauksellisia paikkoja! Helsingin kaupungin liikuntavirasto järjestää tänä kesänä valokuvauskilpailun, jossa pääpalkintona kaksi saunavuoroa Pihlajasaaressa sijaitsevaan Aalto-saunaan! Kuvan tulee olla otettu Helsingin saarissa tai muilla ulkoilualueilla ja se tulee olla Instagramissa tägättynä #liikuntavirasto sekä #Stadiulkona. Kilpailu päättyy elokuun lopussa ja tuntuu että kelitkin vain paranee päivä päivältä. Vielä ehtii viettää kesäpäiviään saaristossa!

 


Ajatuksia elämän tarkoituksesta

10 kommenttia »

Bloggaamisessa on eräs aika ärsyttävä piirre. Juuri ne asiat ja tapahtumat elämässä, jotka jälkeen päin synnyttävät ajatuksia ja joista haluaa kirjoittaa postauksen, ovat usein juuri ne asiat, joita ei sen erityisemmin keskittynyt kuvaamaan. En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus…

Eilen ajaa hurauttelimme Taidekeskus Salmelaan. Keli oli kuin morsian. Ei tosin sellainen sekunnissa mieltään muuttava ja ”parempi ois luultavasti Pattayalla”, vaan lempeä ja iloinen morsian.

Paikka on kuin luotu kuvattavaksi, mutta toisaalta se on ehkä vähän enemmän luotu koettavaksi. Siksi minulla on niinkin täydellisestä paikasta tallessa vain muutama puhelimella räpsitty otos tätä postausta varten. Siispä, menkää ja kokekaa. Vielä tämän kesän aikana!

salmela2

Salmela on Mäntyharjussa sijaitseva kesäparatiisi. Siellä on helppo hengittää ja silmä lepää niin taiteessa kuin luonnon maisemissakin. Siellä tuntee jostain syystä aina olevansa asioiden ytimessä. Kuinka tunnelma voikaan yhtä aikaa olla pysähtynyt ja virkeä. Ajatuksia herättävä ja rauhoittava. Luksus keskellä landea.

Kaikki on hyvin, siellä ymmärtää. Ympärillä olevalla taiteella on anteeksiantava vaikutus, ja yhtäkkiä muistaa elämän monivivahteisuuden olevan oikeastaan se juttu. Ei suinkaan ikuisen onnen ja ilon. Tämä pitää jostain syystä aina muistaa uudelleen ja uudelleen…

Viime kesänä kävin Salmelassa ehkä alakuloisempana kuin koskaan, tänä kesänä ehkä tyytyväisempänä kuin koskaan. Molemmilla kerroilla lähdin hämmentävän samanlaisilla fiiliksillä pois. Rauhaa ja merkityksellisyyttä, onnesta riippumatta.

salmela1

Erityisen lämmöllä eiliseltä reissulta muistuu eräs pieni isoikkunainen mökkeröinen. Se oli sisältä täysin valkeaksi maalattu ja kalusteina oli vain muutama keinutuoli, pieni pöytä ja iso avoin kirja. Kirjaan sai raapustella ajatuksiaan elämästä ja sen tarkoituksesta.

Hieroin käsiäni yhteen ja aloin selata, mitä kaikkea ne täällä käyvät ihmiset tässä mökkeröisessä mahtavatkaan ajatella. Oli ihan hiljaista, ulkonta kuului vain puiden havinaa ja me olimme mökissä kaksin. Lueskelin ääneen sieltä täältä:

”Elämä on nautinnon ja epäitsekkään elämisen tasapainoilua”

”Elämän tarkoitus on biologinen. Ihmisellä on tarkoitus siihen asti, kun hän on lisääntynyt”

”Elämässä ei tarvitse tehdä enempää kuin pystyy”

”Prada, Gucci, Louis Vuitton”

”Ilo, intohimo, rauha, viisaus” (oma lemppari!)

”Elämällä ei ole yhtä tarkoitusta. Jokainen luo sen itse”

”Elämän tarkoitus on nauttia siitä!”

”Miettikää työ elämän tarkoitusta, myö eletään sitä!”

”Rakastaa”

”Elämän tarkoitus on leikkiä leluilla ja pitää hauskaa”

”Elämän tarkoitus on kesä”

”Elämän tarkoitus on taiteen kartoitus”

”Elämän tarkoitus on murheen karkoitus”

Kylläpä jäikin paljon lauseita mieleen jopa ihan sanasta sanaan! Kenenkään mielestä elämästä stressaaminen ei tuntunut olevan elämän tarkoitus. Tai työt tai kiiruhtaminen tai muiden kadehtiminen. Elämän tarkoitus ei myöskään ollut rikastua tai menestyä, mikäli oli sitä kirjaa uskominen. Olisin mielelläni ostanut siitä kopion!

Ja tietenkin lopuksi kannettiin mekin kortemme ajatusten kekoon oikein kuusin kappalein. Yritin vaihdella käsialaa. Heh, huono yritys.

salmela5

Kuitenkin noita kirjoitellessamme mietiskeltiin, että ei sillä elämällä oikeastaan tarkoitusta ole. Vai onko elämän tarkoitus se, että voimme miettiä sen tarkoitusta? Että saamme jotain tekemistä ja ajateltavaa? Miksi ihminen haluaa kaikelle tarkoituksen ja syyn, jotta viitsii tehdä sen? Eikö täällä pallolla voi tallustaa ihan vain ”huvin ja urheilun vuoksi”?