Urheilen siis syön

4 kommenttia »

Aijai, urheilijan arki on niin ihanaa. Säännölliset (2krt/pv) treenit ovat saapuneet taas meikäläisen elämään ja sen näkee heti energiatasojen ja unenlaadun lisäksi myös ruokavaliosta. Kuin taikasauvan iskusta kaikki turha ravinto karsiutuu pois. Ei tee mieli mitään, mikä voisi haitata menoa, tai itseasiassa ei ole edes aikaa tehdä mieli niitä. Tänä viikonloppunakin lähdin mielelläni ulos pelkässä elämänkännissä.

Viime aikoina on tullut syötyä hämmästyttävän paljon myös itsetehtyä ruokaa. Ei ole nähkäätte tehnyt mieli lähteä sateella tarpomaan minnekään, vaan on jäänyt mieluummin omaan keittiöön tunnelmoimaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa. Välillä kiva näinkin!

ruoka1

1. Juhannussafkaa, alkupaloja heh… Maistoin kännissä ja läpällä makkaraa ja sehän oli ihan ok kamaa. Juhannuksen lempparijutut oli ehkä kuitenkin savustettu lohi, perunasalaatti, hummus ja uunivihannekset.

2. Mitä smoothielle käy kun sen tekee jäisistä banaaneista Vitamixillä? Siitä tulee kiiltävää ja lusikoitavaa jäätelöä. Tässä aamiaisyksilössä taisi olla banaania, mustaherukoita, pinaattia ja macaa. Päällä siitepölyä.

3. Työn lomassa on kiva välipalailla. Vai taisinkohan katsella Klikkaa mua:n uusintoja….

4. Ihana aamiainen kukonlaulun aikaan. Tolla setillä jaksaa!

ruoka3

1. Nappasin juhannuksena landelta messiin ruohosipulia suoraan penkistä. Oli luksusta silputa sitä salaatin päälle täällä kotosalla. Kana-avocado-salde ja jääkaappikylmä jälkkäriomena. Ja vichyä.

2. Tuorepuuro aamiaiseksi edellispäivän kahvinjämistä. Resepti löytyy täältä, joskin meitsiltä puuttui banaani joten korvasin sen tuoman makeuden hunajalla.

3. Puuroa, puuroa, aina vaan puuroa. Koska nam!

4. Bataattiranskalaisia, joita oli pellillä niin paljon että ne sotkeutuivat toisiinsa ja menivät kiharaksi. Hyviä oli silti! Laitettiin suikaloituihin bataatteihin suolaa, vähän sokeria, paprikajauhetta, pippuria ja oliiviöljyä. Sitten paahto 225 asteessa kunnes ensimmäiset yksilöt alkavat kärähtää. Kyytipoikana kanaa, saldea ja broccolia.

ruoka2

1. Eräänä kauniina iltana poikaystävälle iski jokin käsittämätön lihanhimo ja piti pyöräillä Ruoholahden cittariin asti hakemaan jotain, minkä voisi jättää sisältä raa’aksi. Itse otin vastuualueekseni uunipaprikat ja -sipulit runsaassa kookosöljyssä, uudet perunat ja perussalaatti taas.

2. Juhannuksen jälkeen kotiin saavuttuani vatsa huuti lempeää puuroa ja sitä se sai. Siitä lähtien melkein joka aamu. Päällä raejuustoa ja mustikoita.

3. Lisää puuroa. Taateli + mpv = snickers.

4. Olen hämmästellyt tätä termiä ”pihvitomaatti” tässä jo hetken aikaa, kunnes lopulta oli pakko ostaa sellaisia. Koversin sisällöt pois, söin ne ensihätään ja täytin tomaattipurilaisen kana-sipuli-kookosöljy paistoksella. Sivussa salaattia, taateleita ja puolikas avocado.


Treenisoittolistalla tänään!

4 kommenttia »

Tiedättekö mikä on ehkä maailman vahvin ”mua ei voi pysäyttää mikään eikä kukaan” -tunne? Se, kun löytää yhtäkkiä hyvää musiikkia ja pääsee pinkaisemaan samantien treenaamaan! Silloin tietää että tästä ei voi tulla mitään muuta kuin älyttömän hyvä homma. Siis paljon parempi homma kuin esimerkiksi kokaiinista olisi tullut.

Eilen vedettyäni jo päivän treenit selailin uutta musiikkia, jolla iskeä seuraavana päivänä varmoilla energioilla, sillä olin aistinut aiemmalla kerralla ilmassa jo pieniä kyllästymisen merkkejä. Tiedättekö, kun alkaa kuikuilla kelloa, tekee mieli vaihtaa jo liikettä, ei jaksaisi tehdä settejä loppuun… Olen tullut siihen tulokseen että aina kun nämä tuntemukset iskevät kehiin, vika on musiikissa! Musan tarkoitus on kadottaa ajantaju ja antaa niin paljon energiaa ettei settejä malttaisi edes lopettaa.

No, niinhän siinä kävi että hetken selailtuani muutaman biisin löytämisen jälkeen en kuitenkaan malttanut huomiseen, vaan energiapiikki oli pakko hyödyntää ja pinkaista lenkille. Musiikin voima on käsittämätön. (Ja altistaa ylikunnolle.)

Löysin nimittäin jälleen trapin! Sitä jaksaa aina kuunnella hetken, kunnes kaikki kyseistä musiikkilajia edustavat biisit alkavat kuulostaa samalta, ja sitten homma lentää hetkeksi taas roskiin. Mutta ne ensikuuntelukerrat on joka kerta tulta. Mikäli trap kiinnostelee, kannattaa tsekata nämä:




Ylipäätään treenaamisen yksi parhaista jutuista on se, että silloin saa olla hetken ihan kuka vain ja sulkeutua omaan musiikkiinsa. Eikä kukaan tiedä mitä kuuntelet, kuka olet sillä hetkellä ja mistä revit kaiken sen aggressiivisuuden. Tai söpöyden. Tai melankolisuuden. Tai minkä ikinä.


Eiran salainen helmi: Ravintola Ani

12 kommenttia »

Pakko kertoa teille eräästä salaisesta ravintolasta, josta kertomista olen pantannut jo kuukauden päivät. Mutta kun kerran Nyt.fi:kin siitä jo möläytti niin annetaan nyt sitten mennä. Kaikki kunnia ja kiitos oikeaan osoitteeseen, silläkin uhalla että paikkaan joutuu jatkossa jonottaa Eiran rannassa asti.

ani3

Ulkoapäin räkäisen pubin näköinen Ravintola Ani on sisältä turkkilaista ruokaa tarjoileva, hämärän tunnelmallinen buffet-taivas. Ruoka on tuhtia, muttei överillä tavalla, vaan maut pysyvät selkeinä ja puhtaina. Kylläisyystakuu on sataprosenttinen ja leijuu ilmassa toki myös ähkyvaara.

Erikoisinta ja parasta paikassa on se, ettei buffet ole mikään lounasajan erikoisuus, vaan siellä se seisoo aamusta iltaan. Sen kuin menee ja syö kun on nälkä. Nimimerkillä lounasnälkä aina siihen aikaan kun kaikki lounasmestat menevät kiinni. Miksei paikka tosin toimisi myös illallismestana, kun sulkemisaika on joka päivä klo 23.

Paikan ruuasta tulee etäisesti mieleen Sandro, vaikka eri ruokakulttuuria edustavatkin. Couscous, pavut, tuoreet sekä kypsennetyt kasvikset, hummus, tsatsiki, perunasalaatti, kaalisalaatti, pastasalaatti, jalopenot ja tuore leipä ovat salaattipöydän vakkarikamaa. Lämpimänä ruokana on ja pysyy puolestaan valkoinen riisi ja kebab-liha. Lisäksi tarjolla on aina jotain muutakin, viime kerralla taivaallista moussakaa. Olisin voinut mennä Aniin syömään pelkkää sitä.

ani4

Paikan olemassaolon kruunaa vielä se, että buffetin hinta on (arkisin) 9,90€ ja lasin vinkkua saa alle viidellä eurolla. Ei ole hinnalla pilattua hupia taaskaan!

Jos ja kun ne kesäkelit tästä pian alkavat, niin Eiran rannalla päiviään kuluttavien on hyvä muistaa tämä ruokapaikka aivan kulman takana. Paikka toimii myös loistavana plan B:nä Sandrolle; meikäläiset meni nimittäin eilen Eiran Sandroon vain toteamaan sen olevan suljettu, joten kulman takana sijaitseva Ani oli pelastus sudennälässä.

ani1

Ravintola Ani, Telakkakatu 2


Matchaa muuallakin kuin Tinderissä

4 kommenttia »

Tiedättekö miten hauska sattuma on se, että kirjoitan postausta matcha-teestä tilassa, jossa minun tekee aivan järkyttävästi mieli kahvia. Koita siinä sitten puhua vihreän teen mahtavuudesta, kun aivot huutaa mustaa kultaa eikä usko sanaakaan mitä kädet kirjoittavat.

Sillä jos nyt lähdetään makunystyrät edellä miettimään ylipäätään tätä tee/kahvi-taistelua, niin teessä ei oikeastaan ole mitään muuta vikaa kuin se, että se ei ole kahvia. Yksinkertaista.

1

Onneksi kahvi ei kuitenkaan sulje meiltä teen nauttimista pois. Mikäli kahvia on tullut litkittyä jo kiintiö täyteen, saatan esimerkiksi ennen treeniä tai muuten vaan keskipäivän piristykseksi juoda vihreää teetä. Tulipa muuten yhtäkkiä mieleen, että olen kirjoittanut treeniin sonnustautumisesta (vihreä tee mainittu!) aiemminkin blogissa aika suurin menoin, mm. täällä ja täällä. Olipa hauska lukea omia vinkkejä, kun tuli ihan uusia juttuja taas. Näin ne ideat kierrättyy, kun muisti on niin lyhyt….

Takaisin teehen. Olen viime aikoina ihastunut eritoten tujuun ja antioksidanttipitoiseen matcha-teehen, joka on pulveriksi jauhettua vihreää teetä. Jauhetta sekoitetaan kuumaan veteen ja se on valmis nautittavaksi. Ei teepussien kanssa säätöä ja hautumisaikoja vaan homma sekaisin ja naamariin. Sain Clearspringin matchajauheen testiin PR-toimisto Sugarilta. On tullut huomattua, että sitä voi käyttää myös leipomiseen ja smoothieihin, mikäli haluaa värjätä herkkunsa villin vihreiksi.

matcha1matcha2matcha

Pakko kertoo vielä yksi varoittava esimerkki. Laitoin nimittäin kerran matchaa vesipulloon, jotta voisin naukkailla sitä pitkin treeniä ja täten pitää energiaa yllä (kofeiini). Väri oli hieman etova, eikä makukaan saanut ainakaan treenikumppania vakuuttumaan. Itsekin myönsin matchaveden olevan huono idea viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin juovani poikaystävän vedet yhä uudelleen ja uudelleen treenatessamme. Huoneenlämpöinen, hitusen merilevältä maistuva vesi kun ei suoranaisesti houkutellut hikoillessa. Koko matchavesipullo tuli oikeastaan mieleen siksi, että löysin sen äsken treenikassin pohjalta, lähes täytenäisenä. Ja treeneistähän oli jo pari viikkoa. En taida uskaltaa avata…